Pastat ja risotot

Jos joku ei vielä tiennyt, että minä syön simpukoita aina, kun mahdollista, niin nyt tietää. Simpukoita voi syödä aina ja kaiken kanssa. Ja siis aina, vuodenajasta riippumatta. Eli aina kun simpukoita tekee mieli. Ihan parhaimmalta ne kuitenkin maistuu Ranskan auringon alla kylmän valkoviinin kera. Ja ihan perinteisesti ranskalaisittain nautittuna eli ”Moules marinière”. Suomalaisittain Merimiehen simpukoiden tyyliin. Erinomainen ohje näille simpukoille löytyy muuten täältä Bistron sivuilta.

Aina ei kuitenkaan ole mahdollisuutta matkustaa Ranskaan simpukoiden perässä. Harmi sinänsä! Niinpä eiliseen simpukkahimoon päätin pyöräyttää tämän Simpukka-Chorizopastan. Himo lähti ja arvatenkin kaikki simpukat syötiin. Seuraavaa simpukka-annosta odotellessa!

Neljälle.

• Simpukat
  • n. 500 g sinisimpukoita (joko tuoreita tai pakasteesta)
  • 2 salottisipulia
  • 3-4 valkosipulin kynttä
  • 2 varsisellerinvartta
  • 2-3 dl hyvää valkoviiniä
  • 2 dl kuohukermaa
  • 1/2 punttia lehtipersiljaa
  • 1/2 punttia korianteria
  • (pari oksaa timjamia)
  • 1 tuore chili
  • Suolaa
  • Mustapippuria
  • Voita
• Lisäksi
  • 1 pkt (raaka) chorizoa (n. 4 ohutta makkaraa)
  • 400 g spaghettia
  • Pala parmesaania
  • Hyvää oliiviöljyä

Laita pastavesi kiehumaan. Muista reilu vesi ja suola. Keitä pasta al denteksi.

Pastan kiehumisen aikana valmista simpukat. Ohje löytyy Bistron sivuilta.

Lisäksi pilko ja paista chorizot kypsiksi kuumalla pannulla. Raasta reilusti parmesaania. Hienonna loput yrteistä.

Kaada pastasta vesi pois ja lisää pannulle/kasariin simpukoiden ja liemen joukkoon. Lisää mukaan myös makkarat ja osa parmesaanista. Sekoittele hyvin. Heitä päälle loput parmesaanista ja reilusti yrttejä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Tarjoile heti!

Tämä pasta vaatii ehdottomasti seurakseen hyvän viinin!

Tapahtui tänä tiistaina. Iso Jii pakkasi laukkunsa ja lähti reissuun. Oven painauduttua kiinni, kaivoin kaappien kätköistä Ranskan reissun tuliaiset: parmesaanijuustoa, oliiviöljyä, mustaa suolaa ja TRYFFELIPASTAA! Viinikaapista vielä hyvä Riesling. Aikaa ja vaivaa varastin noin kymmenen minuuttia. Tarviiko kirjoittaa yhtään enempää?! Minun mielestä aika täydellistä ja helppoa lohturuokaa tähän ”yksinäiseen” iltaan (jos ei huomioida Pikku Jiitä ja Risto Räppääjää).

P.S Iso Jii rakastaa tryffeliä kaikissa muodoissa. Ollaanhan siis tästä bloggauksesta ihan hipihiljaa…kaikella rakkaudella.

Yhdelle.

• Kourallinen tryffelipastaa (tai muuta LAADUKASTA pastaa)
• 1 valkosipulinkynsi
• 2 rkl voita
• 1/2 sitruunan mehu
• Parmesaania
• Rucolaa
• Hyvää oliiviöljyä
• Suolaa
• Mustapippuria

Järjestä oma hetki:) Jos se ei onnistu, niin valmista annos tuplana.

Keitä pasta al denteksi reilussa hyvin suolatussa vedessä. Pastan kiehuessa valmista ”kastike”. Pilko valkosipuli. Kuumenna pannu keskilämpöiseksi, lisää ruokalusikallinen voita ja heitä valkosipulit mukaan. Kuullota hetki.

Valuta ja huuhtele pasta kevyesti. Lisää pasta valkosipulien seuraksi pannulle. Lisää toinen ruokalusikallinen voita. Kuumenna pannu ja pyörittele pastaa varovasti. Purista mukaan sitruunanmehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile parmesaanin, rucolan ja valkoviinin kera. Lorauta vielä päälle hyvää oliiviöljyä.

P.P.S Jos et löydä tryffelipastaa, niin voit tehdä annoksen haluamallasi laadukkaalla pastalla ja maustaa sen muutamalla tipalla tryffeliöljyä.

Kokonainen kuukausi on kulunut edellisestä bloggauksesta aikaa. Hieman hävettää. Kiireisen kesäkuun lisäksi meidän perhettä vaivasi sitkeä allerginen flunssa, joka vei voimien lisäksi ruokaintoilijan tärkeimmän aistin – makuaistin. Nuo viikot oli pitkiä ja ennen kaikkea mauttomia. Makuaistin puuttumisesta huolimatta kokkasin kyllä innokkaasti, mutta blogiin asti en mitään uskaltanut päästää…varmaa ruokien mauissa ei ollut muuta kuin suolan määrä.

Tämä pasta valmistui juhannuksen jälkeisissä tunnelmissa, kun jääkaappi oli rääpitty oliivipurkkia lukuunottamtta tyhjäksi. Hyvää oli, väitti Iso Jii. Maistui kuulema hieman Espanjalta. Hyvä niin. Minä takaan kuitenkin vain, että pastan seuraksi tästä soosista löytyy riittävästi suolaa. Kannattanee kokeilla siitäkin huolimatta…

Neljälle.

• 1 prk kalamataoliiveja
• 1 valkosipulinkynsi
• n. 1/2 dl hyvää oliiviöljyä
• Puristus sitruunanmehua
• Suolaa
• Mustapippuria

Lisäksi:

• 400 g täysjyväspaghettia
• Parmesaania
• 1 tuore punainen chili
• Ruohosipulia
• Ranskankermaa

Laita pasta kiehumaan reiluun ja reilusti suolattuun veteen. Keitä maksimissaan ohjeessa annettu aika, jätä la denteksi!

Valmista pastan kiehuessa Tapenade. Valuta oliivit ja viipaloi valkosipuli, laita ne korkeaan astiaan. Lisää varovainen loraus oliiviöljyä ja surauttele muutama kierros sauvasekoittimella. Lisää oliiviöljyä ohuena nauhana niin kauan kunnes tahnasta tulee tasaista ja löysähköä. Mausta Tapenade sitruunanmehulla, mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Valuta pasta ja sekoita Tapenade pastan joukkoon, kuumenna varovasti. Tarjoile parmesaanilastujen, ruohosipulin, tuoreen chilin ja ranskankerman kera. Toivottavasti maistuu!

Ceviche kuuluu meidän perheen kesään tai muuten vain aurinkoisiin päiviin. Ihan ensimmäisen kotitekoisen cevichen pääsin maistelemaan muutamia vuosia sitten meidän ihanien Espoon ystävien luona. Se olikin sitten menoa sen ensimmäisen kerran jälkeen. Syyttää siitä saa Jiipeetä ja Ultsua. Tai ehkä tässä tapauksessa ennemminkin kiittää. Cevichessä yhdistyy kaikki parhaat maut, ainakin meidän makuun. Sitrusten reilu happo, chilin pieni potku ja tuoreiden yrttien maut. Tuoksusta puhumattakaan. Pieni määrä sokeria tasapainottaa makua juuri sopivasti. Ihan täydellinen makujen yhdistelmä. Pastaa tai spaghettia cheviche ei nomaalisti kaipaa, mutta näin koleana keväisenä päivänä hiilarit lämmittää annosta mukavasti. Kannattaa kokkailla, spaghetilla tai ilman!

Neljälle.

• 300-400 g lohifileetä (tai muuta haluamaasi kalaa)
• 1 iso lime (tai kaksi pientä)
• 1 iso sitruuna (tai kaksi pientä)
• 1-2 valkosipulin kynttä
• 1 tuore chili (siemenet poistettuna)
• 1 pieni paprika
• 1 puntti korianteria (tai haluamaasi muuta yrttiä esim. lehtipersiljaa)
• 1 puntti ruohosipulia
• Reilusti suolaa myllystä
• Ripaus sokeria
• Mustapippuria

Lisäksi:

• n. 400 g täysjyväspaghettia
• Parmesaania
• Oliiviöljyä
• Seesamiöljyä

Leikkaa lohesta nahka pois ja siisti kala puhtaaksi. Leikkaa lohi pieniksi kuutioiksi. Rouhi mukaan reilusti suolaa ja sekoita.

Purista limestä ja sitruunasta mehut kulhoon. Hienonna valkosipuli pieneksi ja viipaloi chili. Kuutioi paprika ja hakkaa yrtit silpuksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja lisää mukaan lohikuutiot. Rouhi vielä mustapippuria sekaan ja sekoittele. Laita marinoitumaan viileään ainakin puoleksi tunniksi. Maistele välillä ja mausta tarvittaessa lisää.

Keitä spaghetti ohjeen mukaan REILUSSA suolassa ja vedessä. Jätä al denteksi. Huuhtele spaghetti ja palauta takaisin kattilaan. Lisää kattilaan marinoitunut ceviche ja sekoittele hetki. Lorauta mukaan reilusti hyvää oliiviöljyä sekä muutama pieni lusikallinen seesamiöljyä. Varmista, ettei spaghetti jää kuivaksi. Viimeistele parmesaanilastuilla. Maistele ja lisää tarvittaessa suolaa. Tarjoile heti! Hörpi kaverina hapokasta valkoviiniä ja nauti!

Huom! Maun pitää olla selkeästi kirpeän raikas (ja takapotkuinen), joten älä säästele ainakaan sitruksissa.

BasBasin sienirisotosta on tullut ilmiö. Kuuleman mukaan sen tekijälle satelee treffipyyntöjä. Siksi kait risotto on saanut jälkeenpäin etunimekseen ”Lemmekäs”. Kun näin tämän risoton ohjeen Glorian Ruoka&Viini -lehdessä (7/2016) päätin kokeilla onneani. Iso Jii on risottohullu, joten ajattelin tämän olevan helppo nakki. Päätin kuitenkin varmistella ja valmistin risoton lähes ohjeen mukaan. Kuitenkin pienempänä satsina ja hieman ainesten suhteita muutellen. Hyvä risottoriisi, laadukas valkoviini, rapeaksi paistetut sienet, voi ja parmesaani. Mahtavan täyteläistä, mutta juuri sopivan konstailematonta. Viimeisen silauksen annoksiin tiputtelin mustatryffeliöljypullosta. Viini auki ja maistelemaan. Treffikutsu kävi, mutta arvaatteko kummin päin?

Kolmelle-neljälle.

• Sienet:
  • n. 200 g haluamiasi sieniä (minä käytin suppilovahveroita)
  • 1 rkl voita paistamiseen
  • 1 tl suolaa myllystä
  • 1/2-1 tl mustapippuria myllystä
• Liemi:
  • n. 10 dl kanalientä
  • 5 dl kuivaa valkoviiniä
• Muut ainekset:
  • Loraus oliiviöljyä
  • 1 salottisipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • n. 3,5-4 dl risottoriisiä (esim. Arborio)
  • n. 3 rkl voita
  • Reilu desi/kourallinen raastettua parmesaania
  • Reilu puristus sitruunanmehua
  • (Muutamia tippoja tryffeliöljyä)

Huuhtele, puhdista ja paloittele sienet. Kuumenna voi pannussa ja paista sieniä noin 5-10 minuuttia, kunnes sienet rapeutuvat. Mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä syrjään odottamaan.

Kiehauta kanaliemi kattilassa ja sekoita mukaan valkoviini. Siirrä syrjään odottamaan. Loput pullosta voit hörppiä risoton valmistuessa.

Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä isossa pannussa. Lisää riisi ja jatka kuullottamista kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi. Muista sopiva lämpö, siis aika alhainen, ettei seos pala. Heitä mukaan sienet ja kaada lientä sen verran, että riisi juuri ja juuri peittyy. Porisuttele keskilämmöllä. Sekoittele ahkerasti ja lisää lientä uusi kauhallinen aina kun edellinen on imeytynyt. Toista tätä kunnes riisi on puuromaista. Noin 20 minuuttia riittänee. Riisiin saa jäädä pieni purutuntuma. Siirrä pannu kylmälle levylle ja lisää voi sekä parmesaani, ja sekoittele hyvin. Purista päälle sitruunanmehua ja tipottele halutessa vielä tryffeliöljyä. Tarjoile heti!

P.S. Risoton perusohjeen ja vinkit sen tekemiseen löydät Bistron sivuilta.