Pastat ja risotot

Opiskeluaikojen jälkeen purkkitonnikala ei ole maistunut kovinkaan hyvälle. Kaikki tietävät syyn sen yliannostukseen. Nykyään käytän tonnikalaa arjessa, mutta silloinkin harvakseltaan. Tuoreena se on meidän suurta herkkua, mutta tuoreen saataavuus Sotkamossa on nolla. Välillä on kuitenkin hauska tarttua haasteeseen ja yrittää muuttaa tämä halpa purkkiruoka arjen herkuksi, helposti. Näin se onnistuu, usko pois.

Kolmelle-neljälle.

• 2 purkkia hyvää vaalealihaista tonnikalaa (öljyssä)
• 1 valkosipulin kynsi
• 1 salottisipuli
• 1/2-1 punainen chili (siemenet poistettuna)
• 1/2 vihreä paprika
• 1 pieni purkki kapriksia (liemineen)
• 1/2 kasvisliemikuutio
• 1/2 sitruunan mehu
• 1,5 dl valkoviiniä
• 1 ruukku tuoretta basilikaa
• Oliiviöljyä
• Loraus soijaa
• Loraus pastan keitinvettä
• Reilu pala parmesan juustoa
• 300-400g täysjyväspagettia

Laita (hyvin suolattu) pastavesi kiehumaan ja keitä spagetti al denteksi. Spagetin kypsyessä valmista kastike. Pilko sipulit, chili ja paprika. Kuulota niitä hetki reilussa oliiviöljyssä siten, että pehmenee. Lisää tonnikalat (valuta enimmät öljyt pois) ja kaprikset, ja kääntele hetki. Murenna liemikuutio ja lisää sitruunanmehu sekä valkoviini. Anna porista pieni tovi alkoholin haihduttamiseksi. Huuhtele spagetti, mutta säästä hieman keitinvettä. Kaada spagetit kastikkeen sekaan. Heitä perään loraus keitinvettä ja soijaa. Käännä nupit kaakkoon ja ”paista” kunnes liika neste haihtunut ja maut tasaantuneet. Lisää raastettua parmesaania sekä revitty basilika. Tarkista maku. Säätele suolan määrää soijalla. Herkkua(ko)?!

Anjovis kuuluu monen kaikkiruokaisenkin herkuttelijan inhokkeihin. Lieneeköhän syynä koulussa tarjottu anjoviskiusaus, jota ainakaan minä en voinut pikkutyttönä sietää. Siihen aikaan kouluissa oli vielä tapana pakkosyöttää oppilaita. Kamalaa. Ja ennenkaikkea traumaattista. Muistelisin, että kysessä oli juurikin anjoviskiusaus, mikä ei sillä kertaa uponnut, ei edes pakottamalla. Ikävä opettaja jätti minut ruokalaan istumaan muiden poistuttua. Poistui itsekin hetkeksi. Tekemisen puutteessa ja suutuspäissäni päätin sotkea kaikki edessä olevat ruoat keskenään. Kiusauksen, leivän, kiisselin ja lasillisen maitoa. Se oli virhe. Vaihtoehtoina oli ”syödä hyvällä tai syödä pahalla”. Ehdin nipin napin itkien seuraavalle tunnille.

Ilmeisesti olen anjovistraumasta selvinnyt, sillä tätä pastaa kauhoin pieneen ähkyyn saakka. Pasta oli juuri sopivan suolainen ja kirpeän sitruksinen. Kiitos tästä herkullisesta kokemuksesta (ja trauman poistamisesta) kuuluu yksinomaan ihanalle ystävälleni Annulle, joka kokkasi tämän safkaa-kirjan innoittamana meidän viime viikkoisella kyläreissulla. Annun luvalla jaan ohjeen myös teidän kanssa. Kokeilkaa rohkeasti. Kokeilkaa, vaikka takana olisikin traumaatinen anjovismuisto.

Neljälle.

• 2 isoa sitruunaa (1 1/2 sitruunan mehu ja kahden sitruunan kuori)
• 2 valkosipulin kynttä
• noin 1 rasia / 10-15 anjovisfileitä (oman maun mukaan)
• 1 pkt parmesanjuustoa
• 3 keitettyä kananmunaa
• 1/2 dl oliiviöljyä
• Kourallinen lehtipersiljaa
• Kourallinen ruohosipulia
• Kourallinen tilliä
• Kourallinen basilikaa
• Mustapippuria
• Suolaa
• 400-500g pastaa

Keitä kanamunat. Pese ja harjaa sitruunat kuumalla vedellä huolellisesti, ja raasta kuori kulhoon. Purista mukaan ainakin 1 1/2 sitrunaan mehu. Pilko valkosipuli ja anjovisfileet, ja lisää mukaan. Murskaa kananmunat ja lisää kulhoon. Raasta juusto ja lisää tässä vaiheessa joukkoon pari kolme desiä. Lorauta sekaan oliiviöljy sekä lisää revityt yrtit. Voit käyttää mieleisiä yrttejä. Sekoita kaikki kunnolla keskenään ja rouskuta mukaan mustapippuria. Keitä pasta reilussa, hyvin suolatussa vedessä. Muista jälleen jättää pasta reilusti aldenteksi. Ota talteen reilusti keitinvettä ja loput valuta pois. Kaada valutettu pasta kastikkeen joukkoon. Sekoittele ja lisäile keitinvettä tarpeen mukaan, pasta ei saa jäädä kuivaksi. Maistele ja lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja sitruunamehua. Maku saa olla reilusti sitruunainen. Heitä lopuksi päälle parmesaania, jätä vähän myös tarjolle. Melko yksinkertaista ja maukasta, eikö?!

Alkuperäinen resepti: Alexander ja Hanna Gullichen, Safkaa parempaa arkiruokaa+Annu

Tämän pastan alkuperä palaa suurinpiirtein siihen aikaan, kun ”Alaston Kokki” riisui itsensä pinnalle. Siitä on nyt noin 15 vuotta aikaa, kun kokkasin pastan ensimmäisen kerran. Ja siis Jamie Oliverin innoittamana. Resepti ei ole enää sama, vaan se on muokkautunut tälläiseksi vuosien saatossa ja makuaistien kehittyessä. Viimeiset hämmennykset kauhoin siihen vielä tänään. Yritin mielenkiinnosta etsiä reseptin alkuperää, siinä onneksi epäonnistuen. Sen kuitenkin muistan, että alkuperäiseen ohjeeseen kuului makeat kirsikkatomaatit. Mutta koska meidän taloudessa yksi ”ei-ääni” tomaateille voittaa kaikki ”kyllä-äänet”, päätin piilottaa tomaatit pyreeseen. Sanoisin, että herkullista huijausta!

Neljälle.

• Oliiviöljyä reilusti paistamiseen
• 1 iso sipuli tai pari pientä
• 2 valkosipulin kynttä
• 1-2 chiliä siemenet poistettuna
• 1,5 dl valkoviiniä
• Kourallinen kirsikkatomaatteja puolittetuina tai reilu rkl tomaattipyreettä
• n 200g isoja katkarapuja
• Muutamia isoja kapriksia puolitettuina
• 1/2 sitruunan mehu
• Kourallinen kähäräpersiljaa silputtuna
• Suolaa
• Mustapippuria
• (Parmesan juustoa lastuina)
• 400-500g spaghettia tai nauhapastaa

Laita pastavesi kiehumaan. Lisää pasta ja keittele noin 10 minuuttia tai kunnes pasta on ”al dente”. Pastassa pitää olla kunnolla purutuntumaa.

Valmista pastan keittyessä kastike. Viipaloi sipuli, valkosipulit ja chilit sekä ripuaus sormisuolaa,  ja kuullota ne pehmeiksi miedolla lämmöllä reilussa oliiviöljyssä. Jos käytät pyreettä, niin lisää se tässä vaiheessa ja kiehauta. Kaada valkoviini ja sitruunanmehu mukaan, ja keittele kasaan muutamia minuuteja. Lisää katkaravut, kaprikset ja mahdolliset tuoreet kirsikkatomaatit. Sekoittele ja mausta persilijalla, suolalla ja pippurilla. Valuta pasta ja sekoita kastikkeen sekaan. Maistele ja lisää mausteita omaan makuun sopivaksi. Jos kaapista löytyy parmesanjuustoa niin raasta mukaan ja herkuttele.

Risotto ei odota ruokailijoita, ruokailijat odottavat risottoa. Siinä yksi tärkeimmistä muistisäännöistä risoton valmistuksessa. Nyt jo monien kotona kokattujen maistuvien risottojen jälkeen ihmettelen miksi ujostelin pitkään risoton valmistamista. Tämä on nimittäin mielettömän helppoa ja onnistuminen on lähes takuuvarmaa! Pitää vain muistaa muutama pieni, mutta tärkeä asia:

• Älä kiirehdi
• Muista matala lämpö ja reilu liemi
• Tarjoile heti!

Neljälle

• 10-12 dl kasvis/kanalientä
• Loraus oliiviöljyä
• 1 salottisipuli (hienonnettua)
• 2-4 valkosipulin kynttä (hienonnettuna)
• 1-1,5 dl valkoviiniä (mielellään hyvää viiniä)
• 5 rkl voita
• Suolaa
• Mustapippuria
• 400g risottoriisiä (Arborio on hyvä)
• Parmesaanijuustoa desi/pari, maun mukaan reilusti

Kuumenna liemi kattilassa. Laita pannulle öljy, sipuli ja ripaus suolaa. Lisää perässä valkosipuli. Pehmennä, älä ruskista! Lisää riisi ja nosta hieman lämpöä. Kääntele riisiä koko ajan kunnes se alkaa kypsyä eli muuttua läpikuultavaksi, ei saa ruskistua! Kääntele koko ajan! Lisää viini ja anna kuplia hieman. Ala lisäileen lientä n. kauhallinen kerrallaan (samalla lisää aina pienesti suolaa). Lisää lientä vasta, kun edellinen kauhallinen on imeytynyt. Liemen pitää poreilla, muttei kiehua kovaa, muuten riisi kypsyy ulkopuolelta ja jää raaaksi sisältä. Noin vartin jälkeen maistele onko kypsää. Lisäile lientä niin kauan kunnes riisi on pehmeää, mutta napakkaa, pieni suutuntuma saa jäädä. Koostumuksen pitää olla kuin löysää riisipuuroa.

Lopuksi lisää joukkoon parmesaani ja voi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Lisää halutessa jokin lisuke esim. paahdettu kinkku ja rucola.

Muista tarjoilla heti, ettei ehdi kuivua!

P.S. Tällä ohjeella saat myös esimerkiksi maistuvan katkarapurisoton. Itse lisäsin mukaan sitruunaa. Käytin rapuja pannulla valkosipulien ja chilien kera. Ja lisäilin mukaan suolaa ja sitruunanmehua. Jos haluaa lisää potkua, ravut voi marinoida etukäteen esim. Sambal oelek –chilitahnalla.

Vinkki! Sitruunarisoton voi värjätä keltaiseksi pienellä hyppysellisellä sahramia.